Kahden kuukauden jälkeen, maanantaina puolen tunnin yksityistunnilla, nousin Roosan selkään. Sain ponin sen takia, että sillä on äärimmäisen tasaiset askellajit enkä ehkä samantien väsy sinne selkään. Roosalla on entisen ratsastuskouluponin tapaan taipumus olla tosi hidas pohkeelle ja mennä vähän semmoisella "no jos nyt on pakko.."-fiiliksellä. Alusta asti ratsastin sitä eteenpäin ja poni muuttuikin yllättävän nopeesti tosi kivaksi. Se reagoi kevyistä avuista, jos itse pidin jalan rentona, oikeassa asennossa ja olin tarpeeksi nopea. Laukatkin nousi pienestä hipaisusta ja loppupeleissä ne nousi lähinnä ylöspäin eikä eteen niin kuin aluksi.
Tultiin siihen tulokseen, että nää mun jalat on kaiken pahan alku ja juuri. Jalka jännittyy > siirtyy taaksepäin > kroppa heilahtaa eteen > en istu syvällä satulassa. Pitäisi siis kiinnittää nyt erityishuomiota siihen jalkaan, huomasin kyllä että se Roosan kanssa hetkittäin onnistuikin ja oli heti paljon mukavampi asento istua. Samalla tosin huomasin, että mun lonkat on ihan järjettömän jumissa.. Pitää siis tehdä asian eteen jotain, ehkäpä se helpottaisi tän jalkaongelmankin kanssa.
TÄNÄÄN:
Torstaina mulla oli tiedossa tunnin yksityistunti, tarkoituksena edelleen treenata tätä mun istuntaa. Blogissa jatkuu Helmeri-linja, se sopi mainiosti mun istuntatunnin ratsuksi hyvän liinan päässä liikkumisen sekä suhteellisen isojen liikkeiden takia.
Verkassa keskityttiin vain siihen että mä HENGITÄN ja pidän sen jalan rentona siellä alhaalla. Toi Helmerin koulusatula on tosi kiva, ehkä senkin ansiosta mun jalka pysy tän tunnin aika kivasti. Hengitys sujui miten suju, kummasti siinä hätkähtää siihen "hengitätsä?"-kysymykseen että oho, en taida. Katottiin miten istun laukassa ja harjoitusravissa ja otettiin sitten mut liinan päähän vähän tsekkaamaan niitä.
Olo oli kuin olisi taantunut takaisin sinne aloittelijoiden tunneille, sillä sain käskyn pitää "kauhukahvasta" kiinni ja keskittyä vain siihen satulassa istumiseen. Joo, menihän se istuminen niin kauan ihan kivasti kun sain pitää kahvasta kiinni, muutoin videoidenkin perusteella oli aika järkyttävää menoa. Ainakin sain tuntumaa siihen, millaiselta sen harjoitusravissa istumisen PITÄISI tuntua.. Mutta kai mä ees jotain oikein tein, koska tunnin jälkeen vatsalihakset huus armoa!
Sain vähän vinkkiä ja mietinkin että voisin joku viikonloppu itsenäisesti treenata just tota "kauhukahvaistuntaa" :)
Oli tosi hankala löytää tähän postaukseen julkaisukelpoisia kuvia, koska tosiaan keskityttiin vain siihen mun istuntaan eikä hirveesti siihen, miten Helmeri kulkee.. :D Nyt kun muuten jälkeenpäin katon niin noi jalustimet ois voinu ehkä olla reiän pidemmät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti