Murheen murtama

Tai ehkä enemmänkin kentän pohjan murtama, sinnehän mä 2.2 lauantaina olkapää edellä iskeydyin. Saatiin Kymenlaakson keskussairaalasta 2/3 röntgenkuvaa mukaan, joten ajattelin että voisin väsätä nyt tämmösen sairaskertomuksen.
Tässä postauksessa on siis mun tippuminen, mutta lyhyesti sanottuna: oma moka 101 prosenttisesti, Darcy ei tehnyt mitään mutta tasapaino lähti ja olkapää edellä maahan. Sieltä keskussairaalan ensiapuun, jossa ooteltiin jonkun aikaa ja virolainen lääkäri tuli sanomaan röntgenkuvien jälkeen että solisluu murtunut, konservatiivinen hoito (= kantoside) ja kyllä se siitä paranee.

Röntgenkuva lauantai 2.2, luiden välissä eroa 5 mm

Kontrolliröntgen viikon päästä (torstai 7.2), mentiin yksityiselle kirurgille joka katto lauantain röntgenkuvia. Tää sano että ehdottomasti leikattava, koska noi solisluun päät ei tule pysymään paikoillaan. Hänen ei edes tarvinnut ottaa uusia röntgenkuvia kun näki jo tosta. Antoi lähetteen keskussairaalaan ja sano että jos he eivät suostu leikkaamaan, niin voidaan sitten soittaa tälle kirurgille takaisin. Lähdettiin (mä kauhusta kankeana) kohti sairaalaa ja siellä oli vastassa leikkaava lääkäri ja erikoistuva lääkäri. Tapeltiin siinä että pitääkö sitä leikata, ja viiminen niitti mulle oli kun nää molemmat lääkärit tuli PAINELEMAAN mun solisluuta siitä päältä, voitte vain kuvitella kivun.. No eka viisas ajatus koksin suunnalta oli, että uudet röntgenkuvat.

Röntgenkuvat torstai 7.2, luiden välissä eroa 20 mm

Uusista kuvista näki, että noiden solisluun päiden välissä oli 2 senttimetriä, eli ne oli liikkuneet reippaasti irti toisistaan ja toinen oli käytännössä tulossa ihosta läpi. Sitten vasta julkisenkin puolen erikoistuva lääkäri oli sitä mieltä, että leikataan. Ton aiemman kohtauksen takia en antanut tän aiemman leikkaavan lääkärin leikata mua, ja sain kommenttia että "jos sinä et halua hänen potilaakseen, tuskin hänkään haluaa leikata sinua", niin..

No pääsin polille odottelemaan, sain kanyylin käteen jota pelkäsin niin saatanasti että itkin ja tärisin :D Oisimpa tienny miten pieni murhe se on. Torstai-ilta meni sairaalasängyssä, mutta ei ehdittykään leikkaamaan ja sain lähteä yöksi kotiin ja tulla perjantaiaamuna takaisin, koska silloin piti leikata. No perjantai-iltana makasin edelleen siinä sängyssä, turhaan yli 24 tuntia syömättä kun ilmotettiin että leikataan la-aamuna. Sain muuten sekä torstaina että perjantaina Diapamia, koska tärisin ja itkin kun mua pelotti se leikkaukseen meno. No lauantaiaamuna se leikkaukseen pääsy tuli niin nopeesti, että siinä ei Diapameja esilääkityksenä ehditty antaa, ja hyvä että tärinältäni sairaalasängyssä pysyin..

Leikattu solisluu lauantai 9.2, titaanilevy + 8 naulaa

No hyvin se sitten lopuksi meni, mut leikkasi muuten Jarkko Toivonen (kirurgi & ortopedi), kiitokset hänelle :) Leikkaa myös yksityisellä puolella. Solisluu sai tuekseen 8 naulaa ja titaanilevyn.
Ja siitä alkoi paraneminen. Pääsin sunnuntaina sairaalasta kotiin, ja olin niin kipeä että en voinut tehdä mitään muuta kuin nukkua. Viikko meni siinä nukkuessa ja sängyssä maatessa, kun ei vaan fyysisesti jaksanut. Mun ois muuten pitänyt tavata KOKSissa fysioterapeutti joka ois näyttäny alustavia kuntoutusliikkeitä, mutta näinkö koko fyssaria? En... Päätettiin mennä yksityisen puolen fyssarille, jossa olin ekaa kertaa eilen.

Sori, tästä tuli sairaan pitkä, mutta.. :D Koitin vielä tiivistääkin ja jätin joitakin juttuja kertomatta, mutta voin sanoa että oon niin tyytymätön julkisen puolen toimintaan, että kiitos ei enää ikinä.

Blogihiljaisuuden rikkominen

Pääsin eilen pitkästä aikaa koulukiireiden, ja reilun viikon sairastelun jälkeen tallille.
Tunnilla menin ekaa kertaa Julianalla, sillä friisiläistammalla. Tosiaan, mulla on aina pienenkin ratsastustauon jälkeen hurja aloittelijafiilis.. Noh, siinä sitten meni aikaa pelkästään selkäännousun kanssa, tuntu ettei mun jalka vaan tapaa jalustimeen vaikka kuinka yrittää :D Vaivalloisen selkäännousun jälkeen tunsin oloni ihan pieneksi rääpäleeksi, ja mietin että mitähän tästäkin tunnista taas tulee. Tiesin että Juliana on alkuun kauhean laiska ja jäykkä, eikä reagoi juuri mihinkään, mutta rehellisesti sanottuna en olis uskonut että se ihan niin laiska on kuin mitä oli. Epätoivo valtas mut jo alkuverkassa, jonka lisäksi myös puuskutin kun viimistä päivää. Ekoissa laukoissakin joutu paiskimaan töitä sen eteen että se laukka edes nousee, saati sitten että ylläpitäis sen.

Ennen varsinaista tehtävää Juliana alkoi kuitenkin jo vertyä ja mäkin tajusin että mitä mun sen kanssa oikein täytyy tehdä. Tehtävän eka osa tehdä jokaiseen kulmaan pieni voltti, sisäänpäin taipuneena, takaosa kentän keskiosaa kohti. Tää tehtävä sujui moitteettomasti, niin käynnissä kuin ravissakin, mutta siirryttäessä haastavampaan tehtävään, tuli ongelmia niin ratsastajalle kuin hevosellekin. Seuraavaksi teimme muuten samaa tehtävää, mutta ulospäin taipuneena. Alku oli kankeaa, mutta loppujen lopuksi Juliana tosissaan yritti, vaikka meinaskin vähän väliä hyytyä. Onnistuneita pätkiä kuitenkin tuli, sekä pitkillä sivuilla avot ja sulutkin suju oikeestaan tosi hyvin! Juliana oli kivan herkkä ja rento, ja meni lähes koko tunnin kivassa muodossa. Yllätyin myös positiivisesti siitä, että sain Julianan raviin vain ja ainoastaan istunnan avulla, eikä pohkeen tarvinnut kuin hipaista, ja sitten jo laukattiin. En oo varmaan ikinä ollut itseeni niin tyytyväinen kun ton tunnin jälkeen, ja kyllä, Julianasta tuli ehdottomasti yksi mun suosikeista!

Pahoittelut kun ei oo mitään ajankohtasia kuvia, mutta tässä nyt asiaankuulumattomasti pari tarhakuvaa muutama viikko sitten :)

Rahel

Arttu & Darcy

Apassionata

Vihdoin sain noi klipit kasattua :) Kuvasin yhdellä kädellä joten automaattitarkennus sahaa ja video ei oo ihan niin vakaa.

Hevoshistoriani

Koska mulla ei ole tällä hetkellä hirveesti mahdollisuuksia tehdä ajankohtaisia postauksia omista heppajutuista, aattelin väsätä kasan erikoispostauksia. Myös Apassionatasta on tulossa videota kunhan saisin sen valmiiks.

Mun hevoshistoria on äärimmäisen sekava ja tauot ja päällekkäiset jutut sekottaa sen verran, että jaan tän aihealueisiin. Mun piti laittaa tähän kans filmikameralla otettuja kuvia, mut meni turhan hankalaks.

Nessa

Sakta

OMAT HEVOSET
Meillä on ollut omia hevosia kotipihassa lähes aina mun syntymästä vuoteen 2008. Ekana Wilco II, josta en hirveesti muista mitään.. Mutta taitaa olla eka hevonen jonka selässä oon istunut, kun mut nostettiin joskus vuoden ikäisenä hetkeksi satulaan. Viljon aikoihin, muutaman vuoden ikäisenä, lähdin aina ilman lupaa hevosten laitumelle syöttämään niille heinää :D Viljon jälkeen meillä oli kaksi ylläpitohevosta, nf-ruuna Dino ja kimo shettis Allu. Allulla maastoilin ekan kerran, se oli muuten ihan tajuttoman söpö värinsä ja kokonsa puolesta. Näiden jälkeen tuli vielä kaksi omaa, Sakta sekä Kurkiniemen Näsi eli Nessa. Sakta lopetettiin 2007, Nessa oli hetken tuttavallamme ylläpidossa ja myytiin 2008. Saktalla ratsastin jonkun verran, kai mä oon Nessankin selässä ollut mutta en kyllä hirveesti. Lähinnä ajettiin sitä, jonka lisäks meillä kävi pari tyttöä ratsastamassa.




RATSASTUSTALLIT
Vaikka meillä oli omia hevosia, kävin niinä aikoina myös ratsastustalleilla. Eka ohjattu tunti jolla olin, oli Peltolan ratsastustallilla. Menin ylikorkealla shettiksellä, jota kutsuttiin Jepeksi. Peltolassa ratsastin myös Darastelilla ja Erinkalla, joka oli leirihoitsuni ekalla leirilläni, joka oli päiväleiri.
Peltolan lopettamisen jälkeen kävin pari paikallista tallia läpi, kuten Koivurinteen ja Ravijärven. En pitänyt kummastakaan hirveästi, mutta hevosia harrastava tätini antoi vinkin eräästä tallista ja sinnehän me mentiin kokeilemaan. Tämä paikka oli Ylänummen Hevostila ja sille tielle jäin muutamaksi vuodeksi. Mun eka tunti oli Magical Micardolla, ratsastaessa kiltti nf-herra mutta muistan kuinka mua varoiteltiin tämän ponin taipumuksesta näykkiä karsinassa - ja sitten ihmeteltiin, että se ei edes yrittänyt näykkiä mua :D En tiedä, mutta "Miksu" myytiin pois ja aloin mennä aika paljon Vekkerixillä. En muista yhtään mun ekaa leirikertaa Ylänummella, luultavasti 2007, saatoin olla myös 2006. Kuitenkin, olin leirillä joka kesä vuoteen 2009 asti. Mun vakkarituntsariksi  ja leirihoitsuksi tuli Mimmi, josta voi lukea lisää myöhemmästä postauksesta. Myös vuonna 2010 mun piti mennä leirille, mutta talli lopetti.

Ylänummen leireiltä

Siitä käynnistyi siis jälleen uusi tallin etsiminen. Kävin taas pari kertaa Ravijärven Hevostilalla, mutta se sitten vaan jäi. Syksyllä 2011 otin ekan tunnin Harun Hevostilalla, ja tässä sitä ollaan. Oon löytänyt  oikeesti parhaan mahdollisen tallin, upeilla hevosilla, mahtavalla opettajalla ja parhaimmalla ilmapiirillä ikinä! Hetkeekään en oo katunu :) Ja kiitos kuuluu taas mun tädille, joka mut tänne houkutteli!

MUUT HEVOSET
Kuten vuokra- ja hoitohevoset sekä tuttujen omat.
Joskus vuosina 2008-2009 kävin Koivurinteen tallilla kaverini kanssa. Hoidin siellä lähes kokoajan Elmoa, russia, oikealta nimeltään M.N. Ruis. Nää ajat oli melko turhia hevosharrastuksen kannalta, mutta joo..

Elmo

2009 hoidin ja ratsastin suomenhevosruuna Patea, jonka oikeaa nimeä en tosin enää muista.. Tallilla oli myös pari shettistä, Peikko ja Cucca. Heitin Paten kanssa oikeastaan vain maastolenkkejä länkkärisatulalla, toisen shettiksen kanssa ajettiin.

Pate & Cucca

Hunnu on mun tädin suomenhevonen. Ihan valloittava, ratsastin sillä ekan kerran 2010 ja siitä asti säännöllisen epäsäännöllisesti ollut selässä. Hunnu kuului Harun aikoihin viime joulukuuhun asti, jolloin se vaihtoi tallia.

Hunnu

Itkujen itku

Noniin, vähän katsausta tältä viikolta!

Eka kerta valmennusryhmässä maanantaina. Ratsuna oli Juliana, nätti friisiläinen tamma. Laiskahko, tai no paremmin sanottuna hidas pohkeelle, mutta herkkäsuinen ja tosi pehmeä kädelle. Hitauskin jäi pois, jos sen sai vaan heräteltyä. Meillä ei ollut mitään ihmeellistä tehtävää, perusjuttuja. Alussa tehtiin muutamat takaosankäännökset kulmiin, yllättäen Juliana reagoi tosi hyvin pohkeeseen ja ne onnistukin hyvin. Ravissa sai olla aika tarkkana että se liikkui eteen, ja se olikin suurin ongelma tällä tunnilla. Sen lisäksi heti kun tamman sai herätettyä niin pohkeen piti olla tasainen, ja mulla oli ongelmana että sekä kengissä että jalustimessa oli jäätynyttä lunta > liukkaus > jalka ei pysynyt paikoillaan. Laukat suju kuitenkin kaikesta huolimatta tosi hyvin, saan kuulemma olla todella tyytyväinen ja kyllähän ne tuntukin siltä että nyt sujuu :)

Perjantaina irtojuoksutin Darcyn apuohjien kanssa, se oli ihan huippu! Kuunteli ääniapuja sairaan hyvin eikä tarvinnu ees hirveesti heilutella raippaa.

Darcy

Lauantaina laski sitten sekunnissa huipulta pohjaan. Juoksutin Darcyn liinassa ennen selkäännousua ja se oli hieman hidas, mutta muuten yhtä hyvä kuin aina. Riemuitsin myös, koska kentän pohja oli painunut tosi hyväksi eikä Darcy sutinut kertaakaan. Otettiin alussa ihan vaan hetki liinassa, laukoissa tulee esiin edelleen tää mun istuntaongelma että jalat jännittyy ylös. No lähin siinä menemään ilman liinaa vapaasti ja D ei oo ikinä ollut noin huippu! Sain ratsastettua sitä melko hyvin matalaan muotoon ja mun kevennys oli paljon tasaisempaa kuin ennen. Laukattiin myös ekaa kertaa ilman liinaa, sain jopa hetkittäin painettua jalan sinne alas rennoksi minne kuuluukin.
Mutta sitten. Oltiin oikeassa kierroksessa pääty-ympyrällä ja multa tippu jalustin, ravissa vaan. En vieläkään ymmärrä miksi tässä kävi kuin kävi, mutta mun tasapaino horjahti kunnolla vasemmalle. Siinä sitten oikea pohje painui kylkeen ja Darcy tottelevaisena tietysti kääntyi vasemmalle. Mä sukelsin suoraan maahan olkapää edellä, ilmat pihalle ja huusin kuulemma aika kärsivän kuulosesti. Tuntu vähän olkapäässä mutta enemmän selässä, mut kelasin et tottakai se menee ohi ja ihan kohta tuun takasin selkään. No vähän se kipu hälvenikin ja aattelin vaan varmuuden vuoks kokeilla et olkapäässä on kaikki paikallaan. No kas kummaa, vasen solisluu on toiselta puolelta kohollaan. Keskussairaalan "ensi"avun kautta kotiin, solisluu murtunut keskeltä ja vasen käsi kantositeeseen. Tällä hetkellä en pääse sängystä ilman apua pois ja yksikätisenä ei ole mitenkään helppoa.. Mutta kaikkeen pitää totutella, ärsytys on kyllä erittäin suuri sillä tippuminen oli täysin oma mokani.

Maanantaina olin kirjoittanut postaukseen että tulossa ehkä yksi erittäin positiivinen muutos hevoshommiin, mutta se jäi nyt mahdottomaksi 2 kuukauden ratsastuskiellon takia. Itkettää ja ärsyttää niin paljon ettei mitään rajaa, mutta ei voi mitään.
Darcy on nyt myynnissä. Päätös oli varmasti oikea omistajan puolelta ja ymmärrän kyllä, kivaltahan se ei tunnu mutta tää on tullut jo turhan tutuksi. Pääasia että sillä on hyvä ja rakastava koti :)

Viikko täynnä yllätyksiä

Torstaina olin estetunnilla. Tallille oli tullut maanantaina uus heppa, Ossi,  jonka ois tarkoitus olla mukana tunneilla. Me saatiin ite valita hepoista et kellä mennään. Amanda oli utelias näkemään millanen Ossi on ratsastaa, joten käski sit mun kokeilla sitä. Oli ihan jännää ku kukaan ei tienny miten Ossi hyppää, eikä se muutenkaan ollu ollu vielä tunneilla kun vasta yhen kerran. Aluksi me mentiin pitkillä sivuilla ravipuomeja, jotka sit myöhemmin jätettiin pois ja toiselle sivulle tuli kavaletti. Ossi tuntu innostuvan jo pelkistä ravipuomeista, ja välillä mentiin niittenkin yli kun ois ollu joku isompikin este kyseessä. Mulla tuli ongelmia sen kanssa siinä vaiheessa tuntia kun alettiin laukkailemaan. Ossi on älyttömän herkkä suustaan, eikä siedä yhtään jos jää roikkumaan ohjiin, etenkään sisäohjaan. Lisäksi sillä on muutenkin hurjan iso ja reipas laukka, ja musta alkoi tuntua että kaahataan, enkä enää osannut istua rennosti sen selässä. Toisinsanoen siis oli ihan vaan mun oma vika, että se laukka meni miten meni kera mitä ihmeellisimpien potkujen ja hyppyjen. Lopulta kun sain kroppani rennoksi, käteni kevyiksi ja vakaiksi, alkoi ponikin rentoutua. Varsinainen hyppääminen sujui suurimmalta osalta hyvin, Ossi ponnisti sopivalta etäisyydeltä esteelle, ja oli aina menossa eikä kytännyt tai kieltänyt kertaakaan. Hyppytekniikka sillä oli kyllä hiukan erikoinen, mutta siihen saattoi vaikuttaa kentän pohja, joka oli liian pehmeä hyppäämiseen. Kaiken kaikkiaan tykkäsin Ossista ihan hurjan paljon, ja toivon että pääsen sen kanssa tunneille jatkossakin.

Ossi

Perjantaina mentiin päivällä tallille, siivottiin parit karsinat ja juoksutettiin Darcy ja Rahel. Mitään erikoista ei oikeastaan tehty.

Launtaina käveltiin taas vaihteeksi tallille. Alkuperänen suunnitelma oli, että liikutetaan Darcy ja Rahel, tehään tallihommia, joiden jälkeen lähetään suoraan Amandalle, tehään kaikkea kivaa ja sunnuntaina lähetään Apassionataan, mutta.. no, tuli pari muuttujaa matkaan, niistä sitten Amanda itse kertoo myöhemmin.