Big black

Iso musta. Juliana. Viimeinen valmennusryhmän tunti ennen kesätaukoa, sain valita Lentsusta ja Julianasta joten otin sitten jälkimmäisen. Julianalla oon viimeksi mennyt ennen tippumistani, eli joskus tammikuussa. Juliana on aika laiska, sen eteenpäinpyrkimys on nollissa mutta kun sieltä kaivaa oikean vaihteen päälle niin se on ihan huippusuperkiva ratsastaa. Kyllähän mä periaatteessa tiesin, mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Niin no, siihen se sitten taisi jäädäkin. Jos pohkeet ei mene läpi niin sen kanssa saa käyttää aika rumastikin raippaa. Yksi näistä monista ratsastusongelmistani on se, että käytän hiiiitaasti pohjetta, jolloin se jää hetkittäin puristamaan ja tää ei ainakaan auttanut asiaa Julianan kanssa..

Meillä oli vieraileva opettaja, pääsi katsomaan omaa ratsastusta vähän eri näkökulmasta. Paitsi että samat virheethän ne sieltä tuli esiin. :D Mulle iski hirveä blackout nyt siitä, mitä me tehtiin. No kuitenkin, pääaiheena oli perusratsastus. Hyvät kulmat, suorat tiet jne. Juurikin ne asiat, joilla kerää pisteitä kouluradalla ja jotka monesti jää toissijaisiksi. Meillä jäi käynti sekä ravi vähän tahdittomiksi, välillä joitakin hyviä pätkiä mutta mä en vaan osannut olla tarpeeksi napakka ja sitten luisuttiin vaan huonompaan suuntaan. Todella herkkä se on kyllä suusta, mutta toi pohkeen takana kulkeminen on jotain järkyttävää.

Kun alettiin laukkaamaan keskiympyrällä, Juliana alkoi hieman heräillä. Sillä on kai hieman hidas sytytys.. Saatiin laukka nousemaan tokalla yrityksellä, nosto oli kyllä ihan hirveä ja valui vaan eteenpäin. Mulle ehki hetken iskeä toivo siitä, että vau, mehän saadaan tää laukka ylläpidettyä, mutta turhaan. :D Jossain vaiheessa se ei vain enää kuunnellut pohjetta, ei raippaa, ei ääntä, vaan tiputti käyntiin ja lukitsi itsensä sitten avuilta. Seuraavat nostot oli kyllä pääasiassa mahtavia, niinkuin Julianalla yleensäkin. Se vaan ei tahtonut "jaksaa" laukata.. Varmasti myöskin syynä se, että mun olisi pitänyt osata vielä paljon rennompi ja nopeampi laukassa.  Toisaalta suurimman osan Julianan yrityksistä siirtyä raville onnistuin blokkaamaan! Ja on myös kiva huomata itsekin, että kehitystä laukkatyöskentelyssä ja mun istunnassa on tapahtunut! 

Laukan jälkeen Juliana heräsi kyllä huomattavasti, verraten alkutuntiin. Se oli niiiin paljon herkempi pohkeelle, taipui kivasti ja liikkui rennosti eteen - vieläkin siihen raviin olisi kaivattu lisää tahtia, mutta kyllä sen jo selästä tunsi että takaosa oli paremmin liikkeessä mukana.
Vähän ristiriitaiset fiilikset jäi tunnista, mutta tietääpä ainakin taas missä pitää kehittyä! :D

Yllätyshevonen

Tulin ihan rauhassa tallille ja ajattelin tottakai meneväni tavalliseen tapaan Lentsulla. Pysähdyin kuin seinään kun liidulla olikin kirjoitettu Amanda - Hunnu. MITÄ? Kyllähän mä päivällä luin Facebookista että Hunnu siirretään laitumelle, mutta jotenkin sivuutin sen.. Eli äärimmäisen innokkain ja odottavin mielin hakemaan heppa tarhasta! Hunnu on siis tätini hevonen ja se on tosiaan tulossa Helmerin kanssa meille kesäksi laiduntamaan. Itseasiassa hepat saapuvat jo ensi viikon torstai-iltana, en malta oottaa! Liitin tähän nyt vähän vanhempia kuvia Hunnusta, kun ei oo uusia. :)

Mutta tarhassahan se pikkunen odotteli ja koska Hunnu oli vasta puunattu, niin mun kuntoonlaittoaika meni lähinnä silittelyyn.. Se oli saanut tosi paljon lihaksia tänä aikana kun en ole sitä nähnyt! Vaikka se olikin tullut tänään niin eipä Hunnu muuta tehnyt kuin katellut vähän kiinnostuneesti ympärilleen, sinänsähän talli on sille tuttu, muutama kuukausi sitten se siellä vielä asusteli. Tosin kentälle tullessa maassa oli niinkin pelottava asia kuin kentän portin naru - HUI! Mutta siitäkin selvittiin ja aloiteltiin alkuverkat. Mulla oli kyllä nappulat täysin hukassa, mentiin vähän jotain sinnepäin ja niinedelleen. Sen lisäksi kentällä ois ollu kyllä aika paljo mielenkiintosta kateltavaa pienen hevosen mielestä ja oli vähän hankala asettaa Hunnua sisäänpäin. En myöskään meinannut saada pohkeita kunnolla läpi, joten opettaja iski mulle raipan käteen ja homma alko pelittää paremmin. Eihän sitä raippaa käyttää tarvinnut, riitti vain että se oli mukana.. :D
Verkattiin vapaasti laukassa ja samantien tuntuma Hunnuun oli kyllä niin paljon parempi! Sen laukka oli kehittynyt kyllä tosi paljon. Saatiin takajalatkin parin laukan jälkeen mukaan, tuntu vaan jotenkin että kentältä loppuu tila kesken vaikka ei meitä ollut kuin yhteensä 4.

Tunnin aiheena oli peruutukset ja myös täyskaarrot. Tultiin harjoitusravissa pitkä sivu, sitten lyhyellä sivulle pysähdys ja neljän askeleen peruutus. Siitä harjoitusraviin ja kulmasta laukannosto pitkälle sivulle. Meidän pysähdykset ois voinu olla niiin paljon terävämpiä ja peruutukset poikitti vähän oikealle. Yhden täysin suoran peruutuksen taisin tehdä, noh, saldo sekin! Laukannostot oli pääasiassa hyviä, ja etenkin vika laukka oli tosi kiva! Lyhyttä mutta aktiivista, takajalat hyvin mukana. Nostokin nous kivasti ylöspäin. Tosta yhdestä pienestä laukkapätkästä jäi kyllä tosi hyvä mieli. :D
Lopuksi mentiin kaikki vuorollamme HeC:2:n alku. Ei mulla muuta sanottavaa kuin että ihan kivasti meni vaikka sainkin tulla alun uusiksi kun meidän kulma vähän valahti.. :D Sain pidettyä ohjat tarpeeksi lyhyenä toisinkuin lähes koko tunnin aikana ja ravi oli aika jepa.

Ja jälleen kerran sain kyllä tänään huomata katseen tärkeyden. Mulla on paha tapa tuijottaa hevosen niskaa, ja meidän teistä tuli kyllä vähän mitä tuli.. Ja oli kyllä muutenkin vähän nappulat hukassa, mutta eiköhän se tästä :) Aivan ihana hevonen se kyllä on. Ihan samanlainen se oli ratsastaa kuin ennenkin, oma ratsastus olis kyllä voinu olla paljon parempaa :D

INSTAGRAM

Kaikki rakkaat lukijat ei varmaan tiedä että mua on myös mahdollista seurata Instagramissa! Tunnukseni on amaanndap, ja profiiliin pääsee myös ylläolevia pikkuisia kamerankuvia klikkaamalla.

Tosiaan - insta valoittaa mun elämää myös heppajuttujen ulkopuolella, vaikka mä sinne myös heppakuviakin lisäilen! :)

Mä oon nyt vähän kipeänä enkä mee tänään tunnille. Eilen eli sunnuntaina käytiin kyllä tekemässä Hannan kanssa aamutalli ja mä vielä syöttelin Arttua ja Helmeriä vihreällä :)

Lentoa

Sitäpä juuri. Eilen eli keskiviikkona oli taas kouluvalmennusryhmän tunti, ratsunani jälleen Lento-Suukko. Alkuun tehtiin kulmia osittaisilla takaosankäännöksillä, ja tehtävä onnistui meidän osalta tosi hyvin! Avut meni ekasta kerrasta asti hyvin läpi, eikä noissa ollut mitään muutakaan ongelmaa.
Alkuverkassa kevyessä ravissa oli taas vähän sisäpohkeen kanssa ongelmia, ei meinannut mennä kunnolla läpi ja ympyrät jäi aika pieniksi. Tai kyllä se paremmin meni läpi kuin viime kerralla, mutta jäi silti jotenkin vajaaksi. Jonkin aikaa pidin vaan tosi vahvan ulko-ohjan tuen enkä antanut Lentsun karata taivutuksissa sisälle, niin alettiin saamaan pikkuhiljaa paljon sievempiä ympyröitä ja parempia taivutuksia.

Alkuverkkojen jälkeen muut laukkasi keskiympyrällä sillä aikaa kun me käveltiin Lentsun kanssa ympyrän sisäpuolella. Tämä siitä syystä, että Lentsun vahvin osa-alue ei todellakaan ole laukka, työhevosena ja ravitaustaisenakin se meno on vähän päätöntä välillä. Joo, kyllä se laukka pysyy sillä yllä - vähän turhankin hyvin, kun mamma haluis vaan kaahottaa tuhatta ja sataa pää viidentenä jalkana! Hallittu ja pyöreä laukka onkin sitten vähän eri juttu. Otetaan myös huomioon, että oon viimeksi laukannut Lentsulla lähes puolitoista vuotta sitten. Nostettiin laukka harjoitusravista pääty-ympyrällä niin, että sain laukata pitkän sivun ja siirtyä sitten toiselle pääty-ympyrälle, josta raviin. No Lentsuhan jo tiesi mistä on kyse - LAUKATAAN! Sain jonkin verran pidellä sitä ja noi nostot on videoilla aika mielenkiintosta katseltavaa. Ei mulla oo oikein mitään muuta erityistä sanottavaa, kuin että laukat nousi joka kerta ja aina jossain vaiheessa sain siirrettyä Lentsun myös raviin. Kaksi kertaa vasemman laukan nosto ja kerran oikean, oltais otettu toisenkin kerran oikea laukka mutta Lentsun siirto raviin muuttu kokoajan niin paljon vaikeammaksi että katsoin parhaaksi kieltäytyä siitä viimoisesta laukasta. Parempi näin, että jäi edes hiukan parempi fiilis noista.. :D

Ihme kyllä, mutta noiden laukkojen jälkeen mä pystyin silti pitämään Lentsun ihan rauhallisessa harjoitusravissa. Välillä jouduin ottamaan käyntisiirtymiä, mutta muuten ihan kiva. Tehtäväksi saatiin mennä ensin lävistäjiä ihan normaalissa tempossa niin että keskityttiin teiden ratsastamiseen, sitten vaihdettiin tehtävää niin, että lävistäjälle tuli ravilisäykset. Lentsu kuumeni niistä hiukan ja koitti nostaa laukalle, joten noi jäi meidän osalta vähän kehnoiksi. Loppuverkat sujui taas ihan rauhallisissa ja rennoissa merkeissä. Mamma olikin tunnin jälkeen aivan uupunut ja litimärkä hiestä! Raukalla vielä talvikarvaaki päällä.

Laitan tässä jonain tulevana päivänä vähän videota Lentsusta. :)

Esteitä

Oon taas pitkän aikaa haaveillut että pääsis hyppäämään. Eilisen tunnin alussa opettaja sitten sanoikin että tänään hypätään, se oli kuin sulosointuja mun korville. Ratsuna mulla oli arvatenkin Helmeri. 

Alkuverkattiin itsenäisesti ja saatiin käyttää kaikkia puomeja mitä kentällä oli. Ensimmäisessä varsinaisessa tehtävässä tultiin pääty-ympyrällä laukassa kavaletti, jonka jälkeen jatkettiin pitkälle sivulle ravipuomeille. 

Seuraavaksi vuorossa oli innari. Tää oli mun ensimmäinen kerta kun hyppään innaria, jonka kyllä ehkä huomaskin. Tuntui etten meinannut edes päästä hyppyihin mukaan, vaikka nyt kun katon videoita, niin ei mulla montaa kertaa niin käynyt. Sain (lähes) aina tuotua hevosen hyvin esteelle ja askeleet sattuivat hyvin, mutta itse hypyissä ei ollut mun mielestä kehumista. Pudotettiin puomit lähes joka kerralla vaikka muuten olisikin mennyt hyvin. Opettajan mukaan Helmeri oli vain varomaton. Onneksi kuitenkin tuli myös niitä onnistuneitakin hyppyjä. 

Kyllä, esteenämme oli pikkuruinen kavaletti, ja asennostani päätellen luulen hyppääväni vähintäänkin metriä.

Helmeri oli tosi kiva jälleen, ja kuumuikin esteillä juuri sopivasti. Ei jäänyt mitenkään huonoa fiilistä tuosta tunnista, vaikka nyt pudotuksia tulikin aika paljon, ja toki paremminkin oisi voinut mennä. Kaikenkaikkiaan oon ihan tyytyväinen, eihän aina edes voi olla voittajafiilis! 

Maastokooste & ravailut kentällä

Videolla siis perjantain maastoilua ja lopussa myös tämän päivän eli sunnuntain kentällä pyörimistä kevyemmän käyntimaaston jälkeen.

Viikonlopun tapahtumia

Nyt kun on tullut nää ihanat lämpimät ilmat, niin maastoiluhimo on vaan kasvanut entisestään. Sepä innoittikin mut lähtemään eilen Rahelin kanssa maastoon.

Tarkoitushan oli ihan vain kävellä ja vähän ravailla tallin lähimaastossa Amandan taluttamana, ottaen huomioon että Rahel on ensimmäistä kertaa maastossa ratsastajan kanssa. Menomatka oltiin liinassa, mutta tulomatkalla uskaltauduttiin jo luopua liinasta. Rahel oli maastossa tosi rauhallinen, ei erityisemmin säikkynyt mitään, eikä hölmöillyt muutenkaan. Tienristeyksessä oleva postilaatikko oli hurjan jännittävä, ja se pitikin kiertää niin kaukaa kuin mahdollista. Traktori ja autot eivät kuitenkaan pelottaneet, hyvä jos korvaansa lotkautti vaikka traktori ajoi melkein vierestä.

Takaisin päin tultaessa otettiin muutama pidempi ravipätkä. Nostettiin vahingossa laukka, kun pyysin vain reippaampaa ravia :D Laukka oli kuitenkin hallittua, joten aattelin että samapa tuo, joten otettiin vielä kerran toinenkin laukkaspurtti. Rahel oli ihan tohkeissaan ja taisi nauttia vaihtelusta! Oon menossa huomennakin Rahelia liikuttamaan, ja suunnittelen tässä että lähettäis uudestaan maastoon. Myöhemmin luvassa videokoostetta meiän maastoilusta :) 

Käytiin tänään tutustumassa uuteen talliin ja sen heppoihin. Tästä juttua enemmän ensi viikolla, kun ollaan menossa kyseiselle tallille uudestaan. :)

Loistofiilis!

Tää päivä alkoi jo niin hyvin että olihan se ihan ilmiselvää et päivästä ei voi tulla muuta kuin loistava, ja tulihan siitä! Aamusauna ja brunssi Hannan kanssa, eka tunti hyvin Lentsun kanssa ja lyhyt maastoloppukävely siihen päälle loistavassa ilmassa.

Aloiteltiin tunti tekemällä käynnissä taivuttelua ja muuta alkuverkkaa, tavoittelin kolmikaarisen avulla samaa fiilistä kuin viime sunnuntaina kun ratsastin Lentsun. Eli hyvä ja hallittu käynti, sisäpohje läpi niin että siitä ei lähdettu heti singoten eteenpäin ja taivutukset. Lentsu oli tosi hyvä siinä, taipui kivasti molempiin suuntiin. Lähdettiin siitä ravailemaan ja Lentsu muuttui lähestulkoon yhtä jäykäksi kuin rautakanki. Se ei suostunut taipumaan yhtään vaan nojasi vain sisällepäin. Hetkittäin se sitten muuttui paremmaksi, mutta vain hetkittäin. Kun vaihettiin oikeeseen kierrokseen, ei mitään ongelmaa. Lentsu taipui kivasti eikä kaahotellut mitenkään pois alta. 

Siirryttiin kevyestä ravista harjoitusraviin ja ihme kyllä - Lentsu pysyi ihan kivasti mun alla. Välillä sillä oli pientä yritystä lähteä kovempaa johtuen tosin vain ja ainoastaan mun ratsastuksesta, mutta oon kyllä tyytyväinen! Jäätiin kaikki kolme ratsukkoa pääty-ympyrälle ja ongelmia tuli ainoastaan ravin lyhentämisessä, meinattiin välillä olla muiden hännässä kiinni. Opettajan kielloista huolimatta oli pakko tehdä pari volttia, en vaan saanut sitä ravia lyhyemmäksi, hups. Mutta pääasiassa ravi pysyi kyllä semmosena normaalina, ei mitenkään erityisen kovana kokoajan. 

Tunnin tehtävä oli kuitenkin lävistäjällä neljän askeleen käyntisiirtyminen harjoitusravista. Mä jo hetken tunsin kuinka mun mielessä kävi ajatus "ei tuu onnistumaan", mutta päätin sitten että mehän selvitään tästä kunnialla ja itseasiassa pakko myöntää, että oon kyllä tyytyväinen suoritukseen. Ei meidän käyntisiirtymät ollut kaikki mitään mahtavia, läheskään, mutta päästiin oikeastaan aina käyntiin. Ja paljon paremmin kuin ajattelin! Aina kun sain istunnan hyvin mukaan, niin siirtymät oli siistejä eikä tullut semmosia puolittaisia ravikäynti-askelia. Enkä mä jäänyt vetämään vaan ratsastin kevyellä kädellä mutta kuitenkin hyvällä tuntumalla!

Tunnin lopuksi vaadittiin Lentsulta vähän lyhyempää muotoa. Sillä on aika pitkä kaula ja se on muutenkin ns. työhevosmallia ja kulkee mielellään turpa reippaasti luotiviivan etupuolella, mutta vou! Vaikka mä lyhensin ohjaa ja ratsastin Lentsua eteenpäin aktiivisemmaksi, niin se ei kaahottanut alta pois vaan hyväksyi sen tuntuman! Mun ratsastuksenopettajakin sanoi että nyt mä pääsin ekaa kertaa oikeasti ratsastamaan sitä hevosta eikä tarvinnut vaan keskittyä siihen että tahti pysyy hyvänä. Sitä oli tosi kiva ja helppo ratsastaa siinä, avut meni helposti läpi ja mä en voi muuta kuin nyt olla tyytyväinen itseeni. Muistan nimittäin tosi elävästi sen ekan tunnin Lentsulla vuoden jälkeen, järkyttävä vetokisa ja en mä oikeastaan päässyt muuta tekemään kuin ajattelemaan sitä ettei ratsu juokse alta pois. Paljonhan mulla ja Lentsulla on vielä kehitettävää edessä - mut eikös niin oo aina, ja pitää olla tyytyväinen että jo nyt tästä pienestä edistysaskeleesta ;) 

Tulipa tekstiä, toivottavasti joku jaksaa lukea. Käytiin vielä kävelemässä lyhyet loppuverkat maastossa, ihana ilma ja kiva ilta-auringon paiste, ei valittamista. :)

Kesällä luvassa..

Ollaan Hannan kanssa soooo excited, sillä kesällä meidän "takapihalle" (laitumelle) saapunevat nämä kaksi herraa..

Joka heppatytön unelma? ;) Kuvissa siis Helmeri, joka lieneekin jo blogin puolelta tuttu, ja Hunnu, josta on tarkemmin ainakin tässä postauksessa. Kuvat on viime kesältä, eli paikka on hepoille tuttu. Kesäkuu, tuu jo..

Päivitykset hukassa

Ja niin on taas kulunut yli viikko edellisestä blogipäivityksestä. Mulla on ollut ihan tajuttomasti koulujuttuja - runoanalyysiä, runoilijaksi heittäytymistä, ruotsin kirjoitelmia ja sun muuta.. Ihana lukio.

Nää kuvat ja kooste on viime maanantailta, mut haittaneeko toi! En jaksanut laiskuuksissani etsiä musiikkia videoon, toivottavasti ketään ei häiritse. Ihanaa kun kenttä on sula ja voi ratsastaa pelkässä hupparissa. Tai onhan se ollut aika kauan sula, mutta toi aurinko, ihanaa ♥

Ratsuna taas Arttu.  On se vaan huippu! Herra oli loppua kohti vähän väsy ja halus kokoajan mennä kaartoon, raukka.. Tehtiin tunnin alkuun vähän käyntiväistöjä uralta keskikohtaa kohti, mulla meni hirveen kauan tajuta koko tehtävän idea. Ratsastajalla ei ollu kaikki inkkarit kanootissa, mut sujuihan se sit kun tajusin et minne mun piti mennä ja miten  :D Tehtiin myös laukkaverkkaa vapaasti, ja tapahtui JOTAIN. En tiiä, mun raippa kuulemma osu Arttua kylkeen ja se vei mua puolen ympyrän verran ihan 6-0. Raippa pois ja uus yritys, se oli nyt tosi kiva, laukat ei aina pyöriny kunnolla mutta siellä oli jotain tosi hyviä pätkiäkin!

Siirryttiin kuitenkin meidän pääaiheeseen - pysähdykset harjoitusravista keskihalkaisijalla. Arttu pysähtyi tosi hienosti, ei tullut hirveästi haamuaskelia mutta se jäi jotenkin nojaamaan mun vasenta pohjetta vastaan. Vaikka kuinka pidin vastaan niin ei, oikeen tunsin kuinka se kallistu. Vikalla kerralla saatiin tehtyä suht. suora pysähdys, vaikka siltikin Artulla oli kova yritys nojaamiseen. Loppuverkoissa sen väsymys alkoi jo tuntua, mutta ihana se silti oli! Toi hevonen on kyllä itsessään suuri persoona.. :D