Loistofiilis!

Tää päivä alkoi jo niin hyvin että olihan se ihan ilmiselvää et päivästä ei voi tulla muuta kuin loistava, ja tulihan siitä! Aamusauna ja brunssi Hannan kanssa, eka tunti hyvin Lentsun kanssa ja lyhyt maastoloppukävely siihen päälle loistavassa ilmassa.

Aloiteltiin tunti tekemällä käynnissä taivuttelua ja muuta alkuverkkaa, tavoittelin kolmikaarisen avulla samaa fiilistä kuin viime sunnuntaina kun ratsastin Lentsun. Eli hyvä ja hallittu käynti, sisäpohje läpi niin että siitä ei lähdettu heti singoten eteenpäin ja taivutukset. Lentsu oli tosi hyvä siinä, taipui kivasti molempiin suuntiin. Lähdettiin siitä ravailemaan ja Lentsu muuttui lähestulkoon yhtä jäykäksi kuin rautakanki. Se ei suostunut taipumaan yhtään vaan nojasi vain sisällepäin. Hetkittäin se sitten muuttui paremmaksi, mutta vain hetkittäin. Kun vaihettiin oikeeseen kierrokseen, ei mitään ongelmaa. Lentsu taipui kivasti eikä kaahotellut mitenkään pois alta. 

Siirryttiin kevyestä ravista harjoitusraviin ja ihme kyllä - Lentsu pysyi ihan kivasti mun alla. Välillä sillä oli pientä yritystä lähteä kovempaa johtuen tosin vain ja ainoastaan mun ratsastuksesta, mutta oon kyllä tyytyväinen! Jäätiin kaikki kolme ratsukkoa pääty-ympyrälle ja ongelmia tuli ainoastaan ravin lyhentämisessä, meinattiin välillä olla muiden hännässä kiinni. Opettajan kielloista huolimatta oli pakko tehdä pari volttia, en vaan saanut sitä ravia lyhyemmäksi, hups. Mutta pääasiassa ravi pysyi kyllä semmosena normaalina, ei mitenkään erityisen kovana kokoajan. 

Tunnin tehtävä oli kuitenkin lävistäjällä neljän askeleen käyntisiirtyminen harjoitusravista. Mä jo hetken tunsin kuinka mun mielessä kävi ajatus "ei tuu onnistumaan", mutta päätin sitten että mehän selvitään tästä kunnialla ja itseasiassa pakko myöntää, että oon kyllä tyytyväinen suoritukseen. Ei meidän käyntisiirtymät ollut kaikki mitään mahtavia, läheskään, mutta päästiin oikeastaan aina käyntiin. Ja paljon paremmin kuin ajattelin! Aina kun sain istunnan hyvin mukaan, niin siirtymät oli siistejä eikä tullut semmosia puolittaisia ravikäynti-askelia. Enkä mä jäänyt vetämään vaan ratsastin kevyellä kädellä mutta kuitenkin hyvällä tuntumalla!

Tunnin lopuksi vaadittiin Lentsulta vähän lyhyempää muotoa. Sillä on aika pitkä kaula ja se on muutenkin ns. työhevosmallia ja kulkee mielellään turpa reippaasti luotiviivan etupuolella, mutta vou! Vaikka mä lyhensin ohjaa ja ratsastin Lentsua eteenpäin aktiivisemmaksi, niin se ei kaahottanut alta pois vaan hyväksyi sen tuntuman! Mun ratsastuksenopettajakin sanoi että nyt mä pääsin ekaa kertaa oikeasti ratsastamaan sitä hevosta eikä tarvinnut vaan keskittyä siihen että tahti pysyy hyvänä. Sitä oli tosi kiva ja helppo ratsastaa siinä, avut meni helposti läpi ja mä en voi muuta kuin nyt olla tyytyväinen itseeni. Muistan nimittäin tosi elävästi sen ekan tunnin Lentsulla vuoden jälkeen, järkyttävä vetokisa ja en mä oikeastaan päässyt muuta tekemään kuin ajattelemaan sitä ettei ratsu juokse alta pois. Paljonhan mulla ja Lentsulla on vielä kehitettävää edessä - mut eikös niin oo aina, ja pitää olla tyytyväinen että jo nyt tästä pienestä edistysaskeleesta ;) 

Tulipa tekstiä, toivottavasti joku jaksaa lukea. Käytiin vielä kävelemässä lyhyet loppuverkat maastossa, ihana ilma ja kiva ilta-auringon paiste, ei valittamista. :)