Big black

Iso musta. Juliana. Viimeinen valmennusryhmän tunti ennen kesätaukoa, sain valita Lentsusta ja Julianasta joten otin sitten jälkimmäisen. Julianalla oon viimeksi mennyt ennen tippumistani, eli joskus tammikuussa. Juliana on aika laiska, sen eteenpäinpyrkimys on nollissa mutta kun sieltä kaivaa oikean vaihteen päälle niin se on ihan huippusuperkiva ratsastaa. Kyllähän mä periaatteessa tiesin, mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Niin no, siihen se sitten taisi jäädäkin. Jos pohkeet ei mene läpi niin sen kanssa saa käyttää aika rumastikin raippaa. Yksi näistä monista ratsastusongelmistani on se, että käytän hiiiitaasti pohjetta, jolloin se jää hetkittäin puristamaan ja tää ei ainakaan auttanut asiaa Julianan kanssa..

Meillä oli vieraileva opettaja, pääsi katsomaan omaa ratsastusta vähän eri näkökulmasta. Paitsi että samat virheethän ne sieltä tuli esiin. :D Mulle iski hirveä blackout nyt siitä, mitä me tehtiin. No kuitenkin, pääaiheena oli perusratsastus. Hyvät kulmat, suorat tiet jne. Juurikin ne asiat, joilla kerää pisteitä kouluradalla ja jotka monesti jää toissijaisiksi. Meillä jäi käynti sekä ravi vähän tahdittomiksi, välillä joitakin hyviä pätkiä mutta mä en vaan osannut olla tarpeeksi napakka ja sitten luisuttiin vaan huonompaan suuntaan. Todella herkkä se on kyllä suusta, mutta toi pohkeen takana kulkeminen on jotain järkyttävää.

Kun alettiin laukkaamaan keskiympyrällä, Juliana alkoi hieman heräillä. Sillä on kai hieman hidas sytytys.. Saatiin laukka nousemaan tokalla yrityksellä, nosto oli kyllä ihan hirveä ja valui vaan eteenpäin. Mulle ehki hetken iskeä toivo siitä, että vau, mehän saadaan tää laukka ylläpidettyä, mutta turhaan. :D Jossain vaiheessa se ei vain enää kuunnellut pohjetta, ei raippaa, ei ääntä, vaan tiputti käyntiin ja lukitsi itsensä sitten avuilta. Seuraavat nostot oli kyllä pääasiassa mahtavia, niinkuin Julianalla yleensäkin. Se vaan ei tahtonut "jaksaa" laukata.. Varmasti myöskin syynä se, että mun olisi pitänyt osata vielä paljon rennompi ja nopeampi laukassa.  Toisaalta suurimman osan Julianan yrityksistä siirtyä raville onnistuin blokkaamaan! Ja on myös kiva huomata itsekin, että kehitystä laukkatyöskentelyssä ja mun istunnassa on tapahtunut! 

Laukan jälkeen Juliana heräsi kyllä huomattavasti, verraten alkutuntiin. Se oli niiiin paljon herkempi pohkeelle, taipui kivasti ja liikkui rennosti eteen - vieläkin siihen raviin olisi kaivattu lisää tahtia, mutta kyllä sen jo selästä tunsi että takaosa oli paremmin liikkeessä mukana.
Vähän ristiriitaiset fiilikset jäi tunnista, mutta tietääpä ainakin taas missä pitää kehittyä! :D