Horze

Tällä viikolla saapu mun tilaus Horzelta. Mulla on ollut vähän puutetta ratsastushousuista, sekä oon pitkään haaveillut farkkuratsareista, niin pakkohan sellaiset oli tilata! Ois ollut niin paljon kaikkea kivaa mitä ois tehnyt mieli ostaa, mutta tällä kertaa tyydyin pipoon ja housuihin. Housut oli 80 euroa ja pipo noin 8 euroa.

Tavoitteita vuodelle 2013

Mulla ei oo taas hetkeen ollut mitään ajankohtasta postattavaa hepoista, ees Darcystä, koska en oo ollut hirveesti tallilla koska mm. isosjutut ja koeviikko sekä kyydit on painanu vähän päälle.

Mutta joo, aattelin kertoa vähän tämän vuoden tavotteita ja muuta lässynläätä. Tästä vuodestahan on nyt osa mennyt tosiaan solisluun paranteluun, mikä päivä päivältä näin kahden kuukauden jälkeen on ärsyttänyt yhä vaan enemmän. Aluks aattelin että lyhyt aika, mutta nyt ei enää jaksais ku on niin kivat kevättalven ilmat ja treeni-into vaan kasvaa! Etenkin jos nyt oiskin mahdollisuus päästä etenemään Darcyn kanssa. Mut ehkä tästä alkaa mun "uusi vuosi" :)

Eniten toivon ja odotan tältä vuodelta kisaamista. Oon ollut joskus aikojen alussa parissa harjoituskilpailuissa, mutta siihen mun kisahistoria jääkin. Tarkotus ois saada eka kokemusta seuratasolta, ja jos se sujuu niin suunnittelin ensivuodeksi aluelupaa. Tällä hetkellä mulla ei vaan oo yhtään tiedossa millä hevosella kisaisin ja treenaisin, vaikka mulla saattais olla pari ässää hihassa.. Suunnitelmat on ihan auki, mutta eiköhän tähän tilanteeseen tuu kesän myötä varmuutta.

Haluan oppia ratsastamaan erilaisia hevosia hyväksi. Virkeitä, laiskoja, tahmeita, herkkiä. Yhtäkään "pilallepotkittua" ei mun hevospiireistä löydy - tavallaan hyvä niin, mutta oishan se hienoa saada sellainen kulkemaan hyvin ja kivasti. Oon kyllä lyhyen ajan sisällä saanut ratsastaa tosi erilaisia hevosia ja pitkästa aikaa nuorta hevosta, joka on ollut tosi kiva kokemus :)

Helpon B:n ratsastaminen hyvin tuloksin. Prosenteilla ei nyt niinkään väliä, pääasiana ois se et itelle (ja hevoselle) jäis radasta hyvä mieli.

Viettää kiva hevosvuosi, yksinkertaisesti. Tää solisluu ei ollut todellakaan mitään kivaa, mutta pohjalta on helppo ponnistaa!

Ei pitäis olla mitään mahdottomia tavotteita ;)

Horse Fair 2013 ostoksia & katse tulevaan

HV Polon paita, 52 €. En ois ostanut varmaan muuten, mut oli 50 € lahjakortti joten mulle jäi maksettavaks vaan pari euroa.

Equipagen sukat, jonkun 5-10 €.. Kai. Mätsäämään uuteen paitaan, vanhaan takkiin ja housuihin :D
Roecklin hanskat, 30 €. Aattelin ostaa toiset vähän ohkasemmat, ja sopivamman kokoset. Tarviiks ees sanoo et nää on parhaat hanskat ikinä?

Vähän päivittelyä blogiin :) Ja kivoja uutisia mulle! Kävin tänään katsomassa mun melkeinsukulaisen hevosia, ja mua vähän kyseltiin josko haluisin tulevaisuudessa ratsastaa yhdellä 5-vuotiaalla suomenhevosella. No voitte kuvitella, että varmasti haluan! Joskus huhtikuussa ku solisluu mahdollistaa ratsastuksen, niin ois tarkotus mennä kokeilemaan miten natsataan yhteen.

EDIT: Joku sankari näköjään linkannut meidän blogin ht.nettiin :D Hyvät naurut tuli, hyvä mielikuvitus jollakin :) Mutta tosiaan, jos jollekin on epäselvää niin me ei kouluteta Darcya/Rahelia, vaan siitä vastaa ihan ammattilaiset :)

Elämäni hevoset

Suomenhevosruuna Kärjen Hunnu. Hunnu on mun tätini (joka myös kummini) hevonen, ja oon seuraillut sen elämää jostain 2008 vuodesta asti..? Eli aika monet vuodet! Ekaa kertaa taisin käydä Hunnun selässä joskus keväällä 2010? Jolloin Hunnu oli siis vajaat viisi vuotta. Hunnuhan oli joulukuuhun asti Harussa, mutta vaihtoi sitten maneesitallille. Oon liikutellut ja hoidellut Hunnua lähes jokaisella tallilla jossa se on ollut :) Viime vuonna Hunnu laidunsi kesällä meidän pellolla ja loppusyksystä ja alkutalvesta liikutin sitä viikonloppuisin. On tosi hienoa kun on nähnyt minkälainen se on eri paikoissa ollut ja muutenkin nähnyt millaseksi hienoksi hevoseksi se on kehittynyt!

Hunnu, kuvia järjestyksessä 2008-2012

Vuonohevostamma Mimmi. Mimmi on kyllä ehdoton ykkönen näissä elämäni hevosissa, se on opettanut mulle niiin paljon ja natsattiin tosi hyvin yhteen. Hyppäsin sillä ekat kunnon esteeni, hoidin sitä leireillä, maastoilin sen kanssa, sain siltä ison kasan kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Muistan edelleen viimeiset tunnit kun menin Mimmillä, olin vihdoin oppinut miten se kulkee oikeinpäin. Kun talli lopetti, yritti omistaja kovasti kaupitella Mimmiä mulle, koska sovittiin niin hyvin yhteen. No kuten ehkä huomaa, ei se Mimmi mulle tullut.. Mulla ei oo kauheesti mitään hyviä kuvia kun ratsastan Mimmillä, mutta tässä nyt mahollisimman monipuolisia fotoja :)

Mimmi

Ja sitten  Darcy. Nykyinen hoitohevoseni/liikutettavani, eestinurheiluhevonen, viitisen vuotta. Ei epäilystäkään etteikö se menisi tähän. Oon hoidellut Darcya nyt jonkun puoli vuotta, täysin virallisesti melko tarkalleen 5 kk. Kaikki alkoi siitä, kun Darcyn & Rahelin omistaja kyseli hepoille hoitajaa ja kun me melko paljon tallilla Hannan kanssa käytiin, niin ei epäilystäkään etteikö haluttaisi! Ne oli - ja on edelleen - nuoriksi hevosiksi tosi fiksuja ja järkeviä tapauksia. Silloin mä en todellakaan ajatellut mitenkään realistisesti että joskus saisin kiivetä ton itse pyhyyden selkään, mutta kummasti siellä ollaan nyt kolme kertaa oltu. Toivottavasti tää "kolmas kerta toden sanoo" ei päde tällä kertaa, nimittäin kolmannella ratsastuskerrallahan multa murtu tää solisluu. Darcyn kanssa oon oppinut myös tosi paljon maastakäsin työskentelyä, seurannut mielenkiinnolla nuoren hevosen koulutusta ja sitä mitä siitäkin on jo lyhyessä ajassa muodostunut. Darcyhan on tällä hetkellä tosiaan valitettavasti myynnissä.. :(

Darcy

Ois kiva tietää onks tällaset postaukset tylsiä vai oisko vastaaville lisääki kiinnostusta? :) Teen tälle joskus varmaan jonkun jatko-osan, koska noita hevosia vielä riittäis.. :D

Paras tunti aikoihin!

On pakko sanoo, et tän päivän tunnin jälkeinen fiilis on ihan huikee! Vatsalihakset tosin on vähän hellänä, mutta mitäpä tuosta, tiedänpähän ratsastaneeni..

Jo tallille mentyäni olin valmiiks jo fiiliksissä siitä, että sain vihdoin pitkästä aikaa tunnille Ossin. Tykästyin nimittäin Ossiin ihan älyttömästi jo heti ekalla ratsastuskerralla.

Tän tunnin alku oli vähän kankeaa, lingerreltiin ties miten ja Ossi viskeli päätä vähän väliä ja puski jatkuvasti kentän keskelle. Kuitenkin jo alkuverkan aikana se alkoi rentoutua ja liikkui tosi kivasti ja reippaasti eteen. Meidän piti tehdä tempon lisäykset aina toisella pitkällä sivulla, enkä saanut tehtävästä kiinni ollenkaan. Vaikka mä tiesinkin, mitä mun tulis tehdä että saisin aikaan oikeasti selkeät lisäykset, niin en siltikään saanut sellaisia aikaan. En sitten tiiä onko mulla päässä vikaa vai mikä on ongelma. Yht'äkkiä tähänkin asiaan kuitenkin tuli muutos, kun koin jonkinlaisen "AHAA"-elämyksen.Mentiin lähes koko tunti harjoitusravissa, mikä oli mun mielestä ihan parasta. Mun istunta parani huomattavasti, kun oikeesti keskityin, ja tajusin miten mun pitää istua. Tunsin huomattavan eron istunnassani, verraten sitä alkutunnista lopputuntiin.

Tuntuu kuin oisin oppinu tän tunnin aikana paljon enemmän, kuin koko sinä aikana mitä oon ratsastusta harrastanut. Voi kumpa nää tän tunnin aikana oivalletut asiat säilyis mielessä pidempäänkin, eikä heti tallilta lähtiessä haihtuis kuin tuhka tuuleen. Miksen mä voi joka tunti kokee tälläsiä oivalluksia?

Ja täs ois teille jälleen vähän videomatskua, josta kiitos kuuluu Amandalle :)

Roosa

Amanda piti mulle tänään tuntia kun menin Roosalla. Tärkein tavoite oli että saisin sen liikkumaan reippaasti ja tahdikkaasti eteenpäin, ja edes vähän kevyemmäksi edestä. Päätettiin kokeilla, että alkuverkkaan Roosan kanssa lähes vapain ohjin, jotta se saa kunnolla irroteltua. Annoin Roosan ravata ja laukata reippaasti ympäri kenttää, joka todellakin auttoi! Aloin keräillä ohjia käsiin ja taivuttelemaan, tein voltteja lyhyille ja pitkille sivuille. Mun mielestä Roosa taipuikin ihan tarpeeksi hyvin, ainakin siihen nähden kuinka jännittynyt se yleensä mun ratsastamana on, pää korkealla taivaassa dinosaurukselta näyttäen. Mentiin myös laukkapuomeja, joiden väli saattoi tosin olla hiukan liian lyhyt, sillä välillä mentiin jos minkälaisia askellajeja. Voi kyllä olla myös mahdollista, etten aina saanut lyhennettyä laukkaa tarpeeksi. Pääosin kuitenkin askeleet mahtui ihan hienosti puomien väliin.

Eikä siinä kaikki, me kun heitetään aina Amandan kanssa läppää siitä, kun mä oon kiinnostunut enemmän esteistä, ja Amanda meistä selkeästi se kouluratsastaja, niin eiköhän se pistänyt mut menemään koulujalustimilla.. Musta tuntu pitkään että mun jalat ei ees yllä jalustimille, enkä pysty keventämään ollenkaan. Lopputunnista jopa löysin mun sisäisen kouluratsastajan :D

Videomatskusta päätellen kuitenkin pystyin keventämään, ja vaikka yritin ratsastaessani kiinnittämään huomiota siihen, etten keventäisi liian isosti ja ylös, niin enköhän kuitenkin.. No, ainakin on kehittymisen varaa ja tiiän taas mihin pitää keskittyä enemmän.

Horse Fair / GO EXPO

Videopostausta kun oltiin tänään Helsinki Horse Fairissa :) Mitä tykkäätte, toivottavasti meidän ihanat 15 lukijaa ei kaikkoa tän jälkeen :D

Ratsastajan turvallisuus

Näin tän aiheen aika ajankohtaseksi ku oon tutustunut tohon maankamaraan parikin kertaa lyhyen ajan sisään niin että on käynyt jotain. Ei mitään vakavampaa sinänsä, joulukuussa polvikierukka otti vähän osumaa ja nyt tää solisluu. Huomioikaa, että seuraavat jutut perustuvat vain ja ainoastaan mun mielipiteisiin, en halua saarnata :) Ja joo - tätä samaa hoetaan joka paikassa, mutta mun mielestä nää jutut on ihan hyvä muistutus ihmisille!

Minä käytän aina kypärää, enkä todellakaan ymmärrä ihmisiä jotka tietoisesti jättävät sen käytön pois. Jos käy nopeasti selässä sitä aiemmin suunnittelematta tai ottaa esimerkiksi konfirmaatiokuvia, niin menkööt. Jotain mitä oon huomannut, niin ratsastajat ovat kovia projisoimaan.. Monet maailman huiput ratsastavat koulukiemuroita ja hyppäävät talon kokoisia esteitä ilman kypärää, joten Leena 13 vee ajattelee: "Jos minäkin ratsastan ilman kypärää, minäkin olen huippu!" Ei, et ole, vaan idiootti, joka voisi pistää sen kypärän päähän etteivät ne viimeisetkin aivosolut haihdu ilmaan.

Yleensä en - etenkään kesällä - ratsasta hiukset auki, en sitten tiedä miksi ne tässä oli :D

Turvaliivejä käytetään harmittavan vähän. Monet perustelevat sillä että ne ovat tönkköjä päällä, mutta kun löytää oikean kokoisen ja hyvin istuvan version niin se missään tunnu. Mä aion aloittaa turvaliivin etsimisen heti kun saan tän kantositeen pois. Ymmärrän kyllä että ne on monelle melko hintavia, mutta melkoisen halpa henkivakuutus ja itse ainakin mielummin maksan siitä turvaliivistä kuin menen makailemaan taas sairaalaan.. Joka sekään ei ole ilmaista! Etenkin hypätessä, maastossa tai ilman satulaa mennessä kun tippumiset/onnettomuudet ovat yleisiä (en kiellä etteikö esim. kouluratsastuksessa niitä tapahtuisi), niin on ihan fiksu veto vetää se turvaliivi päälle! Mun kaveri tippui joskus palaliivin kanssa, hevonen astui kyljen päälle, pieni naarmu sinne tuli kun kavion reuna meni niistä palojen välistä, mutta en halua ees tietää mitä ois tapahtunut jos palaliiviä ei ois ollut.. Ymmärrän kyllä niitä jotka eivät turvaliiviä käytä, saattaahan se tuntua turhalta mutta hevosten kanssa on aina se mahdollisuus että mitä jos..

Asianmukainen pukeutuminen vähentää aina onnettomuuksia. Ei kahisevia tai heiluvia vaatteita jne.

Sitten ne kengät. Ei liukas- tai tasapohjaisia kenkiä ja asiat on aika mallillaan. Ja tietty turvajalustimet on aika jees! Yhdessä vaiheessa ne kumilenkkijalkkarit oli tosi yleisiä, en tiedä riippuuko tallista mutta nykyään niitä on näkynyt vähemmän. Niihin harvemmin varmaan jää jalka kiinni!
Ratsastushanskat tuntuu itelle ainakin tärkeiltä. Niin paremman pidon ja hankaumien estämisen takia, kuin yllättävienkin tilanteiden.. Riippuu ohjista, mutta jos ratsastat ilman hanskoja ja hevonen saaliseläimenä sätkähtää puskassa väijyvää mörköä, kuinkas sitten suu pannaan kun ohjat luisuvat kädestä?

Nyt kun miettii, niin tyhmiä virheitä tulee välillä itsekin tehtyä näiden turvavarusteiden suhteen, mutta.. Virheistä oppii, vai?

Ohjasajoa

Rahel pääs tutustumaan ohjasajon saloihin.
Se oli vähän ihmeissään, kun saikin päälleen silat satulan sijaan. Aluksi se ei yhtään tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä ja luulikin että aion juoksuttaa sitä. Vaikka eihän se ihme olekkaan, kun ensimmäistä kertaa Rahelia ohjasajettiin. Kuitenkin se pääs melko nopeasti jyvälle asiasta ja lopulta olikin kuin vanha tekijä :)

Kevät!!

Viikonlopusta jäi sairaan hyvä fiilis! Niin keväistä :) Aurinko paisto ja hepoilla - ainaki Darcylla - oli energiaa.. Oli tarkotus irtojuoksuttaa se kevyesti, niin että se vaan hölköttelis, mutta ei.. :D Se oli ihan innoissaan, kevättä vissiin rinnassa. Kauheeta kiitoa kenttää ympäri kun yritti patistaa sitä eteenpäin vaan vähän, tuli sieltä parit hienot pukit ja loikatkin, ja tottakai herran piti näyttää hienointa raviaan häntä taivasta kohti. Jossain vaiheess alko puhti loppua ja se alko jo seurailemaan mua tyylillä joko mennään talliin.. Ihana. Paremmin sen intoilua näkyy videolla kun saan meidän sunnuntain tallipäivävideot tiivistettyä yhteen pakettiin :)

Eka kerta tallilla

No ei ihan, mut eka kerta kuukauteen! Hyvin siel monta tuntii viihty vaikka en paljoo tietenkää voinu mitää tehä :)
Mulla ei tosiaan oo kauheesti mitään asiaa.. Juoksutin Darcyn toiseen suuntaan, se oli ns. "perus" :D Kuunteli ihan kivasti ääniapuja ja ainakin tohon suuntaan liikku melko hyvin eteenpäin.