Paras tunti aikoihin!

On pakko sanoo, et tän päivän tunnin jälkeinen fiilis on ihan huikee! Vatsalihakset tosin on vähän hellänä, mutta mitäpä tuosta, tiedänpähän ratsastaneeni..

Jo tallille mentyäni olin valmiiks jo fiiliksissä siitä, että sain vihdoin pitkästä aikaa tunnille Ossin. Tykästyin nimittäin Ossiin ihan älyttömästi jo heti ekalla ratsastuskerralla.

Tän tunnin alku oli vähän kankeaa, lingerreltiin ties miten ja Ossi viskeli päätä vähän väliä ja puski jatkuvasti kentän keskelle. Kuitenkin jo alkuverkan aikana se alkoi rentoutua ja liikkui tosi kivasti ja reippaasti eteen. Meidän piti tehdä tempon lisäykset aina toisella pitkällä sivulla, enkä saanut tehtävästä kiinni ollenkaan. Vaikka mä tiesinkin, mitä mun tulis tehdä että saisin aikaan oikeasti selkeät lisäykset, niin en siltikään saanut sellaisia aikaan. En sitten tiiä onko mulla päässä vikaa vai mikä on ongelma. Yht'äkkiä tähänkin asiaan kuitenkin tuli muutos, kun koin jonkinlaisen "AHAA"-elämyksen.Mentiin lähes koko tunti harjoitusravissa, mikä oli mun mielestä ihan parasta. Mun istunta parani huomattavasti, kun oikeesti keskityin, ja tajusin miten mun pitää istua. Tunsin huomattavan eron istunnassani, verraten sitä alkutunnista lopputuntiin.

Tuntuu kuin oisin oppinu tän tunnin aikana paljon enemmän, kuin koko sinä aikana mitä oon ratsastusta harrastanut. Voi kumpa nää tän tunnin aikana oivalletut asiat säilyis mielessä pidempäänkin, eikä heti tallilta lähtiessä haihtuis kuin tuhka tuuleen. Miksen mä voi joka tunti kokee tälläsiä oivalluksia?

Ja täs ois teille jälleen vähän videomatskua, josta kiitos kuuluu Amandalle :)