Ärräpäitä ja onnistumisen tunteita

Tänään ratsastin kahdella hevosella, Helmerillä ja Rahelilla. Hyppäsin Helmerillä yksityistunnilla. Alkutunti oli täyttä tuskaa, eikä mikään tuntunut sujuvan. Mun ilme oli varmaan sen näkönen et purskahan kohta itkuun kun en yhtään tiennyt mitä mun ois sen hevosen kanssa oikein pitänyt tehdä. Ravi oli ihan kamalaa kaahausta, enkä edes saanut siirrettyä Helmeriä käyntiin, tunne oli ku aloittelijalla.. Hetken sähläilyn jälkeen ratsastuksenopettajani hyppäs sitten mun sijasta Helmerin selkään ja anto sille vähän kurinpalautusta :D Sen jälkeen alko mullakin sujua Helmerin kanssa hyvin, ja päästiin sitte vihdoinkin hyppäämään.

Alkuun mentiin pääty-ympyrällä ravi- ja laukkapuomeja, lisättiin myös pitkälle sivulle kavaletti, joka  myöhemmin vaihtui ristikkoon. Helmerillä oli jonkin verran virtaa, ja kuvitteli puomienkin olevan jotakin isompiakin esteitä, kun niistäkin piti hirmusella loikalla mennä yli. Kaikenkaikkiaan hypyt sujui ihan hyvin, ja sain kyllä olla tyytyväinen.

Hurman Helmeri

Rahel

Helmerin jälkeen oli Rahelin vuoro. Aluksi juoksutin sen irtona, niinkun aina ennen selkännousua. Rahel oli reilusti energisempi kuin yleensä, ja vetikin pitkillä sivuilla hurjia laukkaspurtteja, ja meinasi olla pariinkin otteeseen kumossa. Selkään noustuani alettiin melkeinpä heti ravailemaan, Rahel oli aluksi melko rento, ja rentoutui loppua kohden vielä enemmän. Tällä kertaa ravailtiin ilman liinaa jopa koko kenttää käyttäen. Tässä vähän videomatskua Rahelista :)