Ratsastuspainotteisempi sunnuntai

Eilen hyppäsin poikkeuksellisesti kahden hepan selkään, ensin pikkuponi Roosan ja sitten Rahelin. Roosa on tallin uusin tulokas, joten ratsastin sillä lähinnä kokeilumielessä.

Roosa

 Alkuun ajattelin, etten tulisi saamaan ponia edes liikkelle. Mua epäilytti myös, että pysynkö ilman satulaa selässä, kun en ollut pariin viikkoon ratsastanut. Sain kuitenkin asenteen kohilleen ja ratsastin alusta loppuun asti päättäväisesti, eikä ponin kanssa ollut minkäänlaisia ongelmia. Roosa oli reipas alusta asti ja yhteistyö pelasi oikein hyvin. Laukatessa mulla jopa kävi mielessä että kohta kaadutaan, tai että mun tasapaino tekee mulle kepposet ja pääsen maistelemaan kentän lumea. Näin ei onneksi kuitenkaan käynyt ja parempi niin.

Juoksutettiin Rahel ennen ratsastusta irtona, että pääsee kunnolla irrottelemaan ennen selkäännousua. Viime ratsastuskerrasta Rahelin kanssa oli ainakin pari viikkoa aikaa, joten olimme kumpikin aluksi hieman kankeita ja jännittyneitä. Ensimmäiset ravit oli mun mielestä suoraan sanottuna kamalia, enkä luottanut yhtään mun taitoihin ja musta tuntu että Rahel voi lähteä lapasesta ihan milloin vaan. Loppua kohden Rahel oli kuitenkin todella rento, eikä munkaan aikaisemmasta jännityksestä ja epävarmuudesta ollut mitään jäljellä. Aikaisemmilla kerroilla ollaan menty vain loppukäynnit ilman liinaa, mutta nyt jo ravaaminenkin oli mahdollista, ja kaiken lisäksi sujui hyvin! Muutaman kerran se yritti puskea vastakkaiseen suuntaan, mutta pääasiassa se reagoi apuihin toivotulla tavalla. Ainakin siihen nähden mitä se niistä ymmärtää. Esimerkiksi siirtymiset käynnistä raviin onnistuvat lähinnä vain äänen avulla, sillä se ei osaa vielä yhdistää pohjetta siihen, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Ei voi kyllä muuta sanoa kuin että olen ylpeä tuosta pikkuisesta :)